Karl-Mikael Grimm ja Eija-Riitta Niinikoski: Ajassa muuttuva yhteisöllisyys

Ihmisen tarve kokea yhteenkuuluvuutta ja rakkautta ei muutu, vaikka ympäristö ja mahdollisuudet muuttuvat. Vuorovaikutus toisten kanssa on kohtaamista, jossa kaksi tai useampi jakaa jotakin yhdessä. Yhteisö on ihmisryhmä tai yhteenliittymä, joka muodostaa kokonaisuuden aatteellisten tai taloudellisten päämäärien, elämänmuodon tai muun vastaavan perusteella. Yhteisöjen toiminta perustuu olennaisesti luottamukseen.

Keräily- ja metsästysyhteiskunnasta on tultu nomadiyhteiskunnan kautta maatalousyhteiskuntaan, joka puolestaan on muuntunut teollisuusyhteiskunnaksi ja sittemmin tietoyhteiskunnaksi. Tulevaisuudentutkijat nostavat esille erilaisia luonnehdintoja siitä, mihin yhteiskuntamme on siirtymässä; se saattaa olla eko-, digi- tai elämysyhteiskunta.

Suomalaisten, kuten monien muidenkin kansojen kannalta 1900-luku tarkoitti poliittista itsenäisyyttä, taloudellista vaurastumista sekä oikeutta kouluttautua ja nauttia hyvinvointiyhteiskunnan laajasta tuesta syntymäpaikasta tai perheen tilanteesta riippumatta. Elintason nousun myötä perinteiset käsitykset yhteisöön kuulumisesta muuttuvat. Perhe, suku, kylä, opiskelu- tai työyhteisö saavat rinnalleen erilaisia päämääriä tavoittelevia yhteisöjä, joihin kuulumisesta yksilö itse päättää. Korkeamman elintason katsotaan vaikuttavan ihmiseen siten, että hän arvostaa enemmän ns. ei-aineellisia arvoja.

Aikakaudellemme on ominaista monikerroksisuus ja monen asian yhtäaikaisuus. Talouden globalisaation nopea eteneminen, ympäristökysymysten ajankohtaisuus, väestön ikääntyminen ja teknologioiden merkittävä kehittyminen näkyvät myös muutoksina yhteisöllisissä suhteissa sekä yhteisöjen ja yksilöiden arvoissa. Nykyihminen muuttaa asuin- ja työpaikkaansa useammin kuin vanhempansa. Lisäksi monien arki muodostuu useista merkityksellisistä paikoista ja liikkumisesta niiden välillä. Monipaikkaisuus voi olla vapaaehtoista/etuoikeutettua tai pakotettua. Aikuisten lisäksi tämä näkyy erityisesti eroperheiden lasten elämässä.

Monipaikkaisuuteen liittyy herkästi sosiaalisten suhteiden heikkenemistä, juurettomuutta, osallistumattomuutta, kulttuurisia törmäyksiä ’meidän ja muiden’ välillä, joka pahimmissa tapauksissa näyttäytyy turvattomuutena. Virtuaaliset yhteisöt, sosiaalinen media, etätyö ja online-opiskelu kiinnittävät ihmisiä uusiin paikkoihin ja ympäristöihin ja tarjoavat uudenlaisia mahdollisuuksia.

Työyhteisöjen kansainvälistyminen kasvaa. Työn tekeminen ja fyysinen työpaikka eriytyvät toisistaan ja virtuaalisten ympäristöjen merkitys kasvaa. Monikulttuurisuus ja yhteisöllisyyden erilaiset tulkinnat ja ilmentymät tulevat lähelle jokaista kansainvälisten kriisien ja niistä johtuvan muuttoliikkeen myötä.

Yksilöllisyyden mahdollistava yhteisöllisyys

Uudenlaiselle yhteisöllisyydelle on tyypillistä verkostomaisuus, avoimuus, muuntuvuus ja lyhytkestoisuus. Vaikka yhteisöt saattavat olla lyhytaikaisia, ne voivat vaikuttaa voimakkaasti yksilöihin. Elämyshakuisuus voi olla yksilökeskeistä ja yhteisöllisyyspohjaista.

Jakamisen, kierrätyksen ja vaihdannan yleistyminen voi tuoda suuriakin muutoksia. Pienyhteisöjen toiminta luo uudenlaista hyvinvointia. Individualismista kuljetaan kohti eettistä individualismia. Perinteisten arvojen sisältö on muutoksessa. Muuttuuko esimerkiksi isänmaallisuus siten, että sitä ei katsotakaan ensisijaisesti sotilaallisena tai maanpuolustuksellisena vaan luonnonsuojelullisena asiana?

Modernit viestintäteknologiat muuttavat vuorovaikutuksen tapoja ja tuovat uusia yhteisöllisyyden mahdollisuuksia. Mullistavaa oli tietokoneiden tulo työpaikoille ja koteihin osaksi ihmisten arkea. Langattoman tiedonsiirron ja mobiiliteknologioiden kehittymisen myötä virtuaalinen maailma on aina läsnä.

Reaalimaailman rinnalle on kehittynyt virtuaalisia tiloja, joissa ihmiset solmivat aktiivisesti uusia ihmissuhteita ja tuntevat yhteenkuuluvuutta. Toisaalta reaaliyhteisöjen toimintaa ja suhteita ylläpidetään verkossa ja verkkoyhteisön jäsenet tapaavat toisiaan reaalimaailmassa. Internetin yhteisöt ovat onnistuneet ratkaisemaan monia ongelmia ilman byrokraattisia rakenteita tai johtamisjärjestelmiä.

Kun uudenlainen yhteisöllisyys laajenee, vaatii yhteisöjen yhteistyö erilaisten arvojen yhteen sovittamista jopa globaalisti toimivissa verkostoissa. Politiikan pitäisi olla yhdessä toimimista yhteisön ja sen jäsenten parhaaksi. Globaalissa maailmassa, monenlaisten näkemysten verkostossa, yhteisestä hyvästä päättäminen on hyvin monimutkaista. Monet ongelmat ja arkiseen elämään vaikuttavat tekijät ylittävät valtioiden rajat. Useat kansalaisliikkeet toimivat jo ansainvälisesti. Tämä yhteisöllisyys voi olla siltana globaaliksi laajentuvalle poliittiselle yhteisöllisyydelle.

Poliittinen liike, joka syntyy osallisuudesta ja kasvaa yhteisöllisyydestä, koskettaa tulevaisuudessakin yksilöitä ja sitoo yhteisöt toimimaan yksittäisten ihmisten, lähiyhteisöjen ja koko ihmiskunnan parhaaksi. Puolue, joka oivaltaa erilaisten yhteisöjen merkityksen, havaitsee ja hyödyntää niissä olevan tiedon ja voiman, muodostaa oikeutuksen toiminnalleen ja saa kannatusta. Ennakoiva ja aktiivinen ote edellyttää osaamista, näkemyksellisyyttä, rohkeutta muutoksiin ja kykyä uudistua. Menneisyydessä hyväksi havaittujen ratkaisujen toteuttaminen ei riitä.

Muuttuvan yhteisöllisyyden keskellä johtajuus rakentuu jatkuvasta vuoropuhelusta eri toimijoiden välillä ja dialogin mahdollistavista yhteisistä fyysisistä tai virtuaalisista foorumeista. Yksilöitä ja yhteisöjä yhteen sitovien päämäärien ja arvojen on tunnuttava merkityksellisiltä. Pohjimmiltaan on kysymys siitä, miksi ja miten toimitaan yhdessä, jotta saavutetaan mahdollisimman hyvä lopputulos eri tahojen kannalta. Avain löytyy uudelleenorganisoidusta yhteistoiminnasta, kyvystä tarjota mahdollisuuksia ja välineitä yksilölle ja yhteisöille osallistua muutostilanteiden ongelmanratkaisuihin ja kehittämishaasteisiin.