Keskusta paheksuu hallituksen arvovalintaa kohdistaa leikkauksensa erityisesti lapsiin ja perheisiin. Syntyvyys on Suomessa historiallisen alhainen. Nuorten aikuisten ja lapsiperheiden uskoa tulevaisuuteen tulee vahvistaa. Perheiltä ei tule leikata.
Sote-menojen siirryttyä hyvinvointialueille kuntien budjeteista keskimäärin 70 % käytetään sivistyspalveluihin. Siksi Orpon hallituksen valtionosuusleikkaukset kohdistuvat suoraan lasten ja nuorten perusopetukseen ja varhaiskasvatukseen.
Koulutus on parasta ja kestävintä veroeurojen käyttöä ja estää osaltaan syrjäytymistä. Tiukkeneva kuntatalous valtionosuusleikkauksineen pakottaa kunnat lopettamaan päiväkoteja ja kouluja. Missään ei ole osoitettu, että suuryksiköillä saataisiin aikaan sen paremmin säästöjä kuin parempia oppimistuloksiakaan. Päinvastoin. Kasvavat häiriöt ja ongelmakäyttäytyminen jo alakoululaisten keskuudessa edellyttäisivät päinvastaista suuntaa.
Hallituksen toiminta on jo alkumetreillään heikentänyt kuntien ja hyvinvointialueiden luottamusta valtiovaltaan. Tuorein esimerkki oli valtiovarainministeriön tapa ilmoittaa yllättävästä yli 400 miljoonan euron lisäleikkauksesta kuntien valtionosuuksiin perjantai-iltana virka-ajan jälkeen. Erityisen moitittavaksi menettelyn tekee se, että kunnat olivat jo ilmoittaneet ensi vuoden veroprosenttinsa ja selvästi suurin osa päättänyt koko talousarvionsa.
Hallituksen ehdotus lykätä leikkauksia vuodella ja jaksottaa ne useammalle vuodelle on vain ongelmien siirtämistä eteenpäin. Tulevien vuosien kuntatalouden tilanne on vaikea jo ilman uusia kurituksiakin. Hallitus on päätöksillään aiheuttanut mittavaa korotuspainetta sekä kunnallis- että kiinteistöveroprosentteihin.
Ongelmien ennaltaehkäisyyn sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen tulisi lisätä voimavaroja, ei vähentää niitä. Liikunta, kulttuuri ja muut vapaa-ajan palvelut ovat parasta sairauksien ennaltaehkäisyä ja yhteisöllisyyden lisäämistä. Toimivat kuntapalvelut ja soten peruspalvelut pienentävät painetta erikoissairaanhoitoon ja erityisen kalliisiin sosiaalipalveluihin.
Hallituksen tapa viedä uudistuksia läpi runnoen ja rymistellen heikentää ihmisten luottamusta politiikkaan ja mahdollisuuksiin vaikuttaa heitä koskeviin asioihin. Lakiehdotusten lausuntokierrokset ovat olleet lyhimmillään viiden arkipäivän mittaisia. Yhteisvaikutusten arvioinnit ovat olleet puutteellisia tai niitä ei ole tehty lainkaan.
Sekä valtionosuusleikkaukset että hyvinvointialueiden rahoituksen tiukkuus osoittavat Orpon hallituksen halua keskittää palveluja ja pakottaa kunnat sekä hyvinvointialueet vastentahtoisiin liitoksiin. Kokoomuksen suurkuntahanke nostaa päätään. Tätä kehitystä Keskusta vastustaa jyrkästi. Kuntien ja alueiden vaaleilla valitut päättäjät ratkaiskoot alueensa itsenäisen tulevaisuuden, ei hallituksen peukaloruuvin kiristäminen.