Keskustan puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen pohti puoluevaltuustopuheessaan muun muassa identiteettipolitiikan aikaa.
-Puheenjohtaja-Annika sanoi äsken oivasti puheessaan: ”Viime vuosina olemme tottuneet politiikkaan, joka valitsee usein nopeat ja helpot asiat hitaiden ja vaikeiden sijaan.” Mietin usein julkisessa keskustelussa käytettyjä käsitteitä, useinhan sanoja ja ilmaisuja otetaan myös leimakirveiksi. Sitä en halua tässä tehdä.
-Mutta tuo Annikan kuvaama ilmiö lienee sitä populismia. Puhutaan siitä, mistä poliitikkojen odotetaan puhuvan. Asioista, joista saa nopean, tiiviin ja nasakan lauseen, äkkiä paljon tykkäyksiä ja jakoja. Sellaisella toimintatavalla on saanut jo pitkään politiikassa myös kannatusta. Siksi kaikki puolueet taitavat sitä myös hyödyntää.
-Populismin rinnalla kuljeskelee sen lähisukulainen identiteettipolitiikka. Se on taas puheen lisäksi ryhmittymistä vain samanmielisten kanssa. Keskusteluun ja päätöksentekoon syntyy helposti me ja ne, oikea ja väärä. Kansanliikeomaiseen ajatteluun se ei sovi ollenkaan. Keskusta on kasvanut ristiriitojen yhteen sovittamisesta, erilaisista näkemyksistä yhdessä sivistymisestä ja ennen kaikkea yhteisen vision eteenpäin viemisestä. Siitä, että koko Suomi ja kaikki suomalaiset olisivat keskenään tasa-arvoisia.
-Varon arvostelemasta erilaisia ideologioita, jokaisella on oikeus maailmankuvaansa. Mutta sen sanon, että erityisesti identiteettipolitiikan aika on laiskistanut puolueita. Kun ei haeta ymmärrystä, erilaiset näkemykset suljetaan ulos, niin silloin riittää, kun tulee lyhyttä huomiota, kulissi pitää ja saavuttaa symbolisia voittoja. Puoluetyö on pitkän ajan visioita, näkyjä siitä, miten yhteiskuntaa haluaa pitkällä tähtäimellä kehittää. Se on jäänyt nyt lyhyen pelin alle, Pirkkalainen sanoo.
-No, miten tähän istuu Keskusta? Keskusta on tässä ajassa vähän ristitulessa. Joskus meistä tuntuu, että olemme hukassa. Niin ehkä olemmekin, osin varmasti sisäsyntyisistä syistä, mutta osin myös, koska tämä politiikan aika haastaa meitä.
-Jokaiselle, joka nyt pohtii omaa kuntavaalikampanjaansa ja ehkä ihmetteleekin tätä politiikan aikaa, haluan sanoa rohkaisevasti. Ne pärjää, jotka näkevät tämän hetken yli sen seuraavan politiikan nosteen ja pysyvät arvoilleen uskollisina. Keskustan tavoitteita kehtaa puolustaa valtakunnan tasolla ja omassa kunnassa. Ja luotan siihen, että pian on aika myös populismin ja identiteettipolitiikan vastavoimalle: yhdistävälle ja ratkaisuhakuiselle politiikalle. Juuri sellaiselle, joka saa huomion kääntymään taas poliittiseen keskustaan, toteaa Pirkkalainen.