Vilpitöntä iloa ja kiitollisuutta hyvinvointiyhteiskuntaa kohtaan taas herätti toinen uutinen, jossa vuosien sijoituksen ja huostaanoton jälkeen lapset pääsivät palaamaan ahdingostaan nousseen äitinsä luo. Järjestelmämme oli onnistunut tukemaan ja kannattelemaan synkkien virtojen yli.
Eduskunta käsittelee parhaillaan valtion budjettia ensi vuodelle. Aivan samoin kuin viime vuosina, tämän budjetin yhteydessä on jouduttu ratkomaan hankalaa päihdeäitien kuntoutukseen liittyvää taloudellista pulmaa.
Mistä oikein on kysymys?
Noin kuudella 100 odottavasta äidistä on arvioitu olevan päihderiippuvuus. Tämä tarkoittaa, että vuosittain 3600–6000 sikiön kehitys on vaarassa päihteiden takia.
Joka vuosi Suomessa syntyy noin 650 alkoholin takia eriasteisesti vaurioitunutta lasta. Myös kolmasosa huumeiden käyttäjistä on naisia. Lisäksi tiedetään, että äidin päihteiden käyttö on yleisin syy pienten lasten huostaanottoihin Suomessa.
Näitä elämäntilanteita varten Ensi- ja turvakotien liitto on kehittänyt oman hoitojärjestelmän, jota alun perin tuki Raha-automaattiyhdistys. Sittemmin tukea toiminnalle RAY:n lisäksi ovat antaneet myös kunnat valtionosuusavusteisesti sekä valtio pienellä osuudella.
Raskaus ja vauvan syntymä on aivan erityinen mahdollisuus päihdeongelmaiselle naiselle muuttaa elämäänsä ja rakentaa päihteetöntä vanhemmuutta riittävän tuen avulla.
Hoito muodostuu kuntoutukseen erikoistuneista ensikodeista, avopalveluyksiköistä sekä kehittämiskeskuksesta.
Seitsemällä paikkakunnalla äidin ja vauvan varhaisen vuorovaikutussuhteen tukeminen ja hoito sekä erityisesti vauvaperheiden tarpeisiin kehitetty päihdekuntoutus yhdistyvät perheiden parhaaksi.
Ensi vuoden budjettiin eduskunta kohdistaa valtiovarainvaliokunnan esityksestä päihdeäideille miljoonan. Se on puoli miljoonaa vähemmän kuin viime vuonna. Kaikkiaan toimintaan osoitetaan noin 8 miljoonaa euroa julkisia varoja.
Kahdeksalla miljoonalla saa pahuksen monta pelastettua elämää. Hoitoon osallistuneista äideistä kaksi kolmesta pärjää hyvin vauvansa kanssa.
Olen miettinyt pääni puhki, miksi tämä aihe on poliittisessa kentässämme näin järjettömän vaikea.
Päihdeäitien kuntoutuksen rahoitus on katkolla joka ikinen vuosi.
Aina pari viikkoa ennen joulua Ensi- ja turvakotien liitossa jännitetään, löytyykö toiminnalle rahaa eduskunnan rahapussissa. Siis rahaa edes sen verran, että päällimmäiset ongelmat saadaan hoidetuksi.
Eri asia vielä kokonaan on se, että kunnat eivät kovin helposti myönnä maksusitoumuksia hoitojaksoihin ja moni apua tarvitseva jää sitä vaille.
On turha keskustella päihdeäitien pakkohoidosta, jos emme ensiksi saa hoitoon edes kaikkia heitä, jotka hoitoon haluaisivat.
Valtiovarainvaliokunta on jo vuosia peräänkuuluttanut mietinnössään päihdeäititoiminnan pysyvän ratkaisun edistämistä. Sitä ei ole kuulunut.
Toiminnan monikanavainen rahoitusmalli on ollut omiaan vastuun siirtelyssä taholta toiselle. Jos päätös olisi helppo, kai se olisi tehty.
Näin ei kuitenkaan pitäisi jatkaa. Päihdeäititoiminnan pompottelu on poliittisen järjestelmän lyhytnäköisyyden ennätys – pieni raha tänään säästää ison summan huomenna. Tästä vastuusta ei taida yksikään puolue historiassaan olla vapaa.
Toiminnan taloudellinen pompottelu on myös häpeätahra kyvyttömyydessämme kuulla heidän äänensä, jotka aidosti ovat hädänalaisia ja taatusti maan hiljaisimpia. Kukaan ei plakaattien kanssa torilla huuda päihdeäitien ja heidän vauvojensa asiaa.
Haluan uskoa hyvään ja toivoa, että sote-uudistuksen yhteydessä voisimme arvioida tämän erityisen vaativan sosiaalityön muodon kestävälle pohjalle ja vakaaksi osaksi palvelujärjestelmäämme.
Syntymättömällä ja syntyneellä lapsella on oikeus päihteettömään kasvuun. Niin ikään päihteitä käyttävällä äidillä on oikeus hoitoon – oikeus uuteen alkuun.
Sitä on hyvinvointiyhteiskunta parhaimmillaan. Mahdollisuus saada apua, olla äiti.
(Kirjoitus on julkaistu 17.12.2015 Suomenmaassa)