Kerhotoiminta tukee tavoitetta jokaisen lapsen harrastamisesta

Keskustan turkulainen kansanedustaja Annika Saarikko on jättänyt opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasoselle kirjallisen kysymyksen koulujen kerhotoiminnan turvaamisesta. Kunnille suunnattua kerhotoiminnan rahaa on nyt opetusministeriön budjetissa leikattu tuntuvasti.

Koulun kerhotoimintaa toteutetaan nykyisellään aamu- ja iltapäivisin koulupäivän ympärillä. Kerhotoiminnan tavoitteena on saada aikaan säännöllistä, monipuolista, virkistävää lapsen ja nuoren kasvua tukevaa vapaa-ajan toimintaa. Jokaisella lapsella on erilaiset intressit harrastaa ja niinpä kerhon toiminta voi koostua esimerkiksi ulkoilusta, pelaamisesta, askartelusta, leipomisesta tai musiikista.

”Koulun kerhotoimintaa on kehitetty nyt aktiivisesti liki kymmenen vuoden ajan. Tuota ennen toiminta ehdittiin kuntatasolla ajaa alas 1990-luvun laman seurauksena. Nyt toiminta on kuitenkin vakiintunut osaksi koulun arkea valtaosassa, käytännössä liki kaikissa suomalaisissa kouluissa”, Saarikko sanoo.

Painopiste kerhotyössä on peruskoulun alaluokkien toiminnassa. Valtaosasta vastaavat opettajat kerhojen ohjaajina, mutta myös yhteistyö esimerkiksi järjestöjen kanssa on merkittävä voimavara kerhotoiminnalle. Kerhotoiminnan kehittämistyöllä toiminta on saatu kustannustehokkaaksi. Se on kuitenkin nojautunut opetusministeriön alaiseen erityisrahoitukseen.

”Parhaimmillaan valtion osuus kerhotoiminnan rahoituksesta on ollut liki 10 miljoonaa euroa vuositasolla. Viime vuosina valtionavustusta on kuitenkin merkittävästi pienennetty, vaikka kerhotoiminta on kuntatasolla osoittautunut varsin käytetyksi ja toimivaksi työmuodoksi.”

Nyt ensi vuoden valtion budjettiesitykseen rahaa kuntien järjestämän toiminnan tueksi avustuksilla anottavaksi on varattu vain 2,8 miljoonaa euroa. Summa on aiempia vuosia pienempi.

”Toivon, että eduskunnassa olisi viisautta korjata valtion budjettia tältä osalta ensi vuonna. Sillä olisi kauaskantoisia, hyviä vaikutuksia”, Saarikko vetoaa.

Kerhotoiminnalla on myös tärkeä rooli syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä. Jatkossa koulujen kerhotoimintaa tulisi kehittää entistä voimakkaammin siten, että mukaan saadaan myös niitä lapsia ja nuoria, joilla ei ole syystä tai toisesta mahdollisuutta harrastaa muutoin.

”Jokaisella lapsella tulisi olla mahdollisuus ainakin yhteen harrastukseen ja tätä kerhotoiminta on oivallisesti turvaamassa”, hän linjaa.

Kuljetusoppilaiden näkökulmasta kerhotoiminnan ohjautuminen aamu- ja iltapäiviin on ongelmallista. Kerhotoiminnan limittäminen koulupäivän sisälle palvelisi näidenkin oppilaiden harrastemahdollisuuksia huomattavasti paremmin.

”Joustavan koulupäivän pilottimallista on vuosilta 2013-2015 erittäin hyviä kokemuksia. Koulupäivän uudenlainen rytmitys tuotti kyseisessä pilotissa henkilöstölle ja oppilaille vaihtelua ja uutta sisältöä, jaksamista ja liikunnallisuutta. Tätä työtä pitäisi nyt jatkaa.”