Mari Leppänen: Turvaa vai pelkoja –uskonnot ja kulttuurien kirjo

Elämme Euroopassa uuden aikakauden alkua. Lähi-idän konflikteilla on suuri vaikutus Euroopan sisäiseen tilanteeseen. Iskut Eurooppaan ovat lisänneet turvattomuuden tunnetta ja kasvattaneet turvallisuuskuluja. On todennäköistä, että edelleen syntyy ääriliikkeitä, jotka ovat myös valmiita käyttämään äärimmäistä väkivaltaa niin Lähi-Idässä kuin Euroopassa.

Samanaikaisesti turvapaikanhakijoiden määrä Euroopassa kasvaa. Maailmassa on tällä hetkellä yli 65 miljoonaa pakolaista, mikä on enemmän kuin koskaan sitten toisen maailmansodan. Vuonna 2015 Eurooppaan saapui yli miljoona ihmistä suojelun tai paremman elämän toivossa. Eikä hätä ole loppumassa: Välimereen on hukkunut jo nyt (syyskuu 2016) viime vuotta enemmän ihmisiä.

Myös Suomeen on saapunut huomattavasti aikaisempaa enemmän kansainvälistä suojelua hakeneita ihmisiä, vaikka edelleen suurimman osan maailman pakolaisista vastaanottavat köyhät ja konfliktien runtelemat maat. Pakolaisten määrän kasvu ja terroriteot Euroopassa ovat olleet erillisiä, mutta yhtäaikaisia ja toisiinsa vaikuttavia ilmiöitä, jotka ovat kiristäneet yleistä ehdottomuuden ilmapiiriä. Kun samanaikaisesti taloudellinen epävarmuus on lisääntynyt Suomessa ja globalisaatio on taas vähentänyt kansallista itsemääräämisoikeutta, turvaa etsivät ihmiset nähdään uhkana omien kansalaisten työllisyydelle ja sosiaaliturvalle. Nämä yhdessä ovat kasvualusta muukalaisvihamielisyydelle.

Maahanmuutto ja kulttuurien moninaistuminen rikastuttavat suomalaista kulttuuria sekä parantavat niin muuttajien kuin suomalaisten hyvinvointia, mutta se ei tapahdu itsestään ja helposti. Kysymys on siitä, miten maahanmuuttajien integroituminen onnistuu, kokevatko he itsensä osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja löytävätkö he Suomesta töitä.

Suomi on jo monikulttuurinen ja moniuskontoinen. Erilaiset uskonnot ja katsomukset ovat näkyvä osa elämäntodellisuuttamme. Tarvitsemme enemmän uskontojen lukutaitoa. Uskonnon opetuksen merkitys korostuu, sillä tiedon puute johtaa uskontojen väärinkäyttöön niiden sisällä ja ulkopuolella. Myös erilaisten katsomusten vuoropuhelulle ja uskontojen väliselle rauhantyölle on yhä suurempi tarve.

Uskontojen, vakaumusten ja kulttuuritaustojen näkyminen, turvallinen rinnakkainelo, vuoropuhelu ja yhteistyö lisäävät yhteiskuntarauhaa. Ratkaisua ei pidä hakea uskontojen tai niiden tapojen häivyttämisellä julkisesta tilasta. Äärimmillään maan alle painettu uskonnollisuus synnyttää radikalisoitumista. Vain se mikä on julkisesti nähtävänä, voi olla myös julkisen keskustelun ja kriittisen arvioinnin kohteena.

Uskontojohtajien yhteistyö on välttämätöntä uskontojen välisen vuoropuhelun edistämisessä ja luottamuksen rakentamisessa. Yhteinen tahto testataan kuitenkin ruohonjuuritason vuorovaikutuksessa. Kokemus osallisuudesta on olennainen. Epäluulojen poistamiseksi ei riitä, että toista suvaitaan. On uskaltauduttava myös aitoon vuorovaikutukseen. Yhdessä tekeminen ja toisen kunnioittaminen synnyttävät luottamusta.

Erilaiset uskonnot eivät ole toisilleen uhka. Suomalaisella uskonnonvapaudella, uskontodialogilla ja uskontojen rauhanomaisella rinnakkaiselolla on pitkät juuret. Tätä pitää osata hyödyntää ja siirtää se tänne tuleville uusille yhteisöille. Suomessa uskontojen yhteistyötä ja vuoropuhelua edistää USKOT-foorumi. Pyrkimyksenä ei ole uskontojen keinotekoinen yhdistäminen vaan toinen toisensa vakavasti ottaminen, kunnioittaminen ja ymmärtäminen.

Myös terrorisminvastaista työtä on tehtävä yhdessä. Sekin työ lähtee ruohonjuuritasolta. Terrorismi on uhka yhtä lailla ja erityisesti maailman muslimeille. Terrorismintutkija Mohamed Elsanousi muistuttaa, että suurin osa suunnitelluista terrori-iskuista on onnistuttu pysäyttämään muslimien toimesta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa muslimiyhteisöistä tulleet vihjeet ovat pysäyttäneet enemmän iskuja kuin turvallisuuspalvelun oman tiedot.

Vakaus Euroopassa merkitsee vakautta Suomessa ja se taas edellyttää rauhaa Lähi-idässä. Esimerkiksi Syyrian tilanteen rauhoittuminen tyynnyttäisi koko Eurooppaa. Yhteisiä voimavaroja on suunnattava rauhantyöhön ja konfliktien syiden ratkaisemiseen.

Vastaanottokeskus ei voi olla odottelukeskus. Suomessa turvapaikkaprosessia ja kotouttamista pitäisi tuoda lähemmäksi toisiaan. Integroitumisen maahan ja paikkakuntaan tulisi alkaa heti. Jos vuoden joutuu odottamaan tekemättä mitään, kotouttamisessa on epäonnistuttu. Ihminen tarvitsee mahdollisuuksia toimia. Kieltenopiskelu, aktiivinen toiminta, yhteydet kantaväestöön sekä työnteko on saatava jo osaksi turvapaikkaprosessia.

Parasta rauhantyötä on arkinen vuorovaikutus. Kun kohtaamme toisiamme ja tutustumme, voimme ymmärtää erilaisia lähtökohtiamme. Tuntemattoman pelko muuttuu ystävyydeksi ja ystävinä voimme rakentaa yhdessä avointa Suomea, jossa kunnioitetaan jokaisen ihmisen perusoikeuksia.