Ovaska: Juhlapuhe itsenäisyysjuhlassa

Juhlapuhe, Tampereen Yliopiston normaalikoulun itsenäisyysjuhlassa 5.12.2017

Hyvät Tampereen Norssin oppilaat, opettajat ja muut juhlavieraat

Kuudes päivä joulukuuta me seuraamme linnanjuhlia, syömme kaikkea hyvää, katsomme ilotulista. Ei tarvitse tulla kouluun tai töihin. Kaiken tällaisen rennon tekemisen ohella on syytä muistaa, millainen ihme tämä maamme on. Miten onnekkaita ja kiitollisia me saamme olla menneiden sukupolvien saavutuksista.

Suomi saavutti 100 vuotta sitten tärkeimmän ja arvokkaimman asian, mitä kansakunnalla voi olla: itsenäisyyden. Sitä täällä Norssissakin tänään juhlimme. Sen kunniaksi siniristilippu liehuu huomenna sadoissa tangoissa ympäri maan.

Ehkä te olette katsoneet lappeerantalaisen Joel Purasen Suomi100 -rapin Youtubesta: ”Nyt me juhlimme, kunhan muistamme, minkä takii itsenäinen maa olemme. Sotilaat sodassa tärkeessä osassa, he olivat maatamme puolustamassa.”

Jo paljon ennen Suomen valtiota meillä oli pitkään ollut Suomen kansa, joka ei kokenut kuuluvansa sen enempää Ruotsiin kuin Venäjään, vaikka niiden vallan alla olikin joutunut kauan elämään. Suomalaisille kasvoi varsinkin 1800-luvulta alkaen voimakas tunne yhteisyydestä, omasta kielestä ja kulttuurista. Se ei voinut olla johtamatta myös lujaan tahtoon siitä, että meillä olisi joskus myös itsenäinen Suomen valtio.

Maailmanhistorian myllerrykset avittivat meitä sata vuotta sitten, mutta kyllä suomalaiset itse itsenäisyytensä taistelivat. Vuoden 1917 lopulla tilanne ei ollut helppo. Suomessa ei ollut enää poliisivalta kenenkään käsissä; leipäviljasta ja polttopuista oli pula. Kansa liikehti hermostuneesti.

Tässä tilanteessa löytyi kuitenkin Suomen päättäjiltä tahtoa ja viisautta. Jo marraskuussa päätti eduskunta käyttää toistaiseksi sitä valtaa, joka oli kuulunut istuimeltaan syöstylle Venäjän keisarille. Suomalaiset ottivat siis vallan omiin käsiinsä. Tämä päätös käytännössä katkaisi Suomen ja Venäjän valtiollisen napanuoran. Varsinainen itsenäisyysjulistus hyväksyttiin eduskunnassa kuudes joulukuuta.

Heti itsenäistymisen jälkeen Suomi koki raastavan ja syviä haavoja jättäneen sisällissodan. Suomalaiset jakaantuivat punaisiin ja valkoisiin; naapurit kävivät toinen toistaan vastaan; sukulaiset ja jopa perheenjäsenet ajautuivat sodassa eri puolille. Tampere oli yksi niistä paikkakunnista, jotka kokivat kovimmin sisällissodan julmuuden. Kalevankankaan taistelu maaliskuun lopulla 1918 oli yksi koko sisällissodan verisimmistä taisteluista. Väinö Linna on kuvannut Täällä Pohjan Tähden alla -teoksessaan koskevasti sisällissodan ja sen jälkiselvittelyjen kauhuja, mutta myös kansakuntamme selviytymistä tästä itsenäisen isänmaamme traumaattisimmasta sodasta.

Vaikka sisällissodan henkiset haavat olivat syvät, suomalaisten viisautta osoitti se, että pystyimme jo kahden seuraavan vuosikymmenen aikana näitä haavoja parantamaan. Yksi itsenäisyytemme ajan valtiomiehistä ja myöhempi presidenttimme Kyösti Kallio puhui sovinnon puolesta Nivalan kirkossa heti kansalaissodan päätyttyä seuraavasti: ”Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia; Suomen tasavallan kansalaisia, jotka kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvänsä täällä”.

Tämä Kyösti Kallion puheen sanoma ei vanhene koskaan. Se kelpaa ohjenuoraksi Suomen päättäjille ja meille kaikille, nyt ja tulevaisuudessa.

Nuori Suomen tasavalta ehti vain runsaan 20 vuoden ikään, kun se koki kolme perättäistä sotaa: talvi-, jatko- ja Lapin sodat. Suomi joutui näissä sodissa nappulaksi suurvaltojen pelilaudalle, ennen kaikkea Saksan ja Neuvostoliiton pyrkimysten pyörteisiin.

Nämä sodat olivat Suomelle raskaita. Kaatuneita yli 90 000 ihmistä, sodan eri tavoin haavoittamia oli vielä paljon suurempi määrä. Sota kosketti jollakin tavoin kaikkia suomalaisia. Menetimme ison osan Karjalaa ja muita alueita. Maallemme määrätyt sotakorvaukset tuntuivat äärimmäisen raskailta nekin.

Mutta: Säilytimme itsenäisyytemme ja vapautemme. Se oli nuorelta tasavallalta uskomaton saavutus, jopa ihmeteko. Sisällissodan jälkeen rakennettu yhtenäisyytemme oli tärkeimpiä syitä siihen, että Suomi kesti ylivoimaisen vihollisen hyökkäykset. Suomalainen työmies, maanviljelijä, virkamies ja tehtaan johtaja taistelivat sodassa rintarinnan.

Sodissa taistelleet ja kotirintamilla Suomen hyväksi työtä tehneet ansaitsevat arvostusta ja kunnioitusta, joka heille kuuluu. Olen monta kertaa kuullut, että erityisesti nuorten arvostus veteraaneja ja sankarivainajia kohtaan lämmittää kaikkein eniten niiden miesten ja naisten mieliä, jotka itse antoivat nuoruutensa vuodet itsenäisyytemme ja maamme jälleen rakentamisen puolesta. Te olette osaavia ja terveillä arvoilla varustettuja suomalaisia nuoria. Jos ette sitä itse usko, kysykää sotaveteraaneilta ja kuunnelkaa heitä.

Hyvät juhlavieraat

Historian ja sotiemme muisteleminen on oleellinen osa itsenäisyysjuhliamme. Parhaiten osoitamme kiitollisuuttamme veteraaneillemme ja muille isänmaamme rakentajille kuitenkin huolehtimalla tulevaisuudessakin Suomen itsenäisyydestä ja siitä, että maamme on kaikille täällä asuville hyvä elää.

Huolehditaan siitä, että jokaisella täällä on mahdollisuuksia, jokaista kohdellaan reilusti, jokainen voi hyvin.

Olette varmaan monta kertaa kuulleet viisauden, että historiaa ei voi muuttaa, mutta siitä voi oppia. Historiamme yksi opetuksia on se, että Suomen on hoidettava ulkopolitiikkansa – suhteet muihin maihin – niin taitavasti, että maamme ei enää joudu pelinappulaksi suurvaltojen välisiin selkkauksiin ja sotiin.

Yhtä tärkeää on se, että ulkopolitiikan tukena on uskottava puolustus ja maan puolustamiseen kykenevät puolustusvoimat. Monet kyselyt osoittavat, että suomalaisten tahto puolustaa maataan on erittäin korkealla. Se on kaiken perusta.

Mutta isänmaallisuus on muutakin kuin viisasta ulko- ja turvalisuuspolitiikkaa. Se on isänmaamme rakentamista meidän arkipäiväisissä ajatuksissamme ja teoissamme.

Isänmaallisuutta on se, että olemme reilusti ylpeitä maastamme ja kansastamme, omista juuristamme, kielistämme ja kulttuuristamme.

Meillä on paljon asioita, joissa olemme aivan maailman parhaita. Kansainvälisten vertailujen mukaan Suomi on maailman turvallisin ja vapain maa. Meillä on vähiten järjestäytynyttä rikollisuutta. Me suomalaiset luotamme toisiimme ja viranomaisiin aivan eri tavalla kuin esimerkiksi itä- ja eteläeurooppalaiset. Maamme peruskoulutus on maailman kärkeä. Suomessa on maailman kolmanneksi turvatuin lapsuus ja Suomi on maailman toiseksi paras maa syntyä tytöksi. Suomessa syödään EU:n puhtainta ruokaa. Nämä isot asiat kannattaa meidän jokaisen muistaa silloin, kun räntäsade kiukuttaa, bussi on viisi minuuttia myöhässä tai hampurilaisannoksesta on jäänyt majoneesi pois.

Isänmaallisuutta on myös se, että ajamme Suomen ja suomalaisten etua EU:ssa ja maailmalla. Mutta se pitää tehdä yhteistyössä muiden maiden kanssa, rauhaa ja sopua rakentaen.

Esimeriksi ilmastonmuutoksen pysäyttämistä mikään maa ei voi tehdä yksin. Siihen tarvitaan kaikkien maiden ja kaikkien ihmisten ponnistukset. Ympäristöstä huolehtiminen on meidän kaikkien vastuulla. Jokainen rannalle heittämättä jätetty muovipullo on ympäristöteko; se on samalla pieni suuri isänmaallinen teko.

Puhuin äsken siitä, kuinka selvisimme yhtenäisenä kansana sodista. Tämä yhtenäisyys ja eheys ovat meille tärkeitä myös rauhan aikana. Hyvä yhteiskunta syntyy siitä, että jokainen tuntee itsensä arvostetuksi ja tarpeelliseksi. Kaikille on tärkeää kuulua johonkin joukkoon. Erityisen tärkeää se on koulujen kaltaisissa yhteisöissä, joissa vietetään jopa kolmasosa vuorokaudesta. Koulujen pitää olla paikkoja, joissa jokainen voi opiskella ja tehdä työtä kehittäen itseään, omana itsenään, mitään pelkäämättä tai jännittämättä.

Kaikkien ei tarvitse olla kympin suorittajia eikä kaikkea elämässä tarvitse edes mitata ja arvostella. Koulu on onnistunut silloin, kun jokainen löytää ainakin yhden asian, jossa kokee olevansa hyvä ja saavansa arvostusta. Yksi seuraavien vuosikymmenten isänmaallisista teoistamme voisi olla se, että pidämme suomalaisen koulun maailman parhaana niin oppilaille, opettajille kuin muillekin kouluissa työtä tekeville.

Isänmaallisuutta ei ole se, että lietsomme vastakkainasetteluja yhteiskuntaamme. Niin paljon hyvää kuin netti ja sosiaalinen media ovat meille tuoneetkin, ne ovat luoneet myös alustaa vihapuheelle ja kiusaamiselle. Somessa eivät kaikki rakenna yhteistä Suomea vaan hajottavat sitä. Toinen meidän jokaisen isänmaallinen tekomme Suomen 100-vuotispäivän kunniaksi voisi olla se, että pannaan tällaiselle toiminnalle yhdessä stopin. Tehdään Suomesta maa, jossa ihmiset puhuvat toisilleen kauniisti ja toisiaan arvostaen, erilaisuuden hyväksyen ja muistaen, että joskus saa elämässä epäonnistuakin.

Isänmaallisuus tarkoittaa meille eri asioita. Joillekin se on käyntiä sankarihaudoilla ja osallistumista itsenäisyyttämme kunnioittaviin tilaisuuksiin; toisille yleistä kiitollisuutta siitä, että saamme elää näin hyvässä ja vapaassa maassa. Joillekin se on yhdessäoloa perheen ja läheisten kanssa hyvän ruuan merkeissä ja katsellen linnanjuhlia televisiosta. Joillekin se on osallistumista vapaaehtoistyöhön auttamalla niitä yhteiskunnan jäseniä, joilla ei mene niin hyvin kuin meillä muilla. Kaikki voivat löytää oman tapansa juhlia itsenäisyyttä. Jo tämä osoittaa sen, miten upea maa meillä on.

Hyvät juhlavieraat

Tällainen juhlapuhe tahtoo kääntyä aina turhankin vakavaksi. Itsenäisyys on meille kaikille arvokas mutta se on samalla iloinen asia. Sitä voi viettää muistelemalla kansamme kohtaloita, mutta samalla kannattaa katsoa tulevaisuuteen, hymy huulilla, yhdessä kaikkien suomalaisten kanssa.

Toivotan onnea ja menestystä isänmaallemme seuraavaksi sadaksi vuodeksi. Toivotan yhtä lailla onnea meille kaikille, jotka rakennamme nyt perustaa sille, millainen Suomi on sadan vuoden päästä. Te olette rakentamassa maamme menestystä. Jätetään isänmaamme tuleville sukupolville vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin sen itse olemme saanet vanhemmiltamme ja isovanhemmiltamme.

Joel Purasen sanoin:

”Suomi täyttää sata vuotta, me siitä nautitaan

vaik ei olla samaa puuta, nyt juhlitaan.”

Hyvää itsenäisyyspäivää!