Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon esittely 21.12.2016

Arvoisa puhemies,

Turvallisuus- ja puolustuspoliittisella selontekomenettelyllä on vakiintunut asema Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan keskeisenä poliittisen ohjauksen välineenä. Selonteoilla on tavoiteltu myös mahdollisimman laajan parlamentaarisen tuen varmistamista turvallisuus- ja puolustuspolitiikan linjauksille. Tälläkin kertaa ulkoasiainvaliokunnan lähtökohtana oli pyrkimys yksimielisen mietinnön laatimiseen, missä valiokunta ei aivan onnistunut, mutta käsitykseni mukaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan suurista linjoista valiokunnan piirissä vallitsi pitkälle menevä yksimielisyys.

Hallitus on ohjelmansa mukaisesti antanut eduskunnalle tämän ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon lisäksi sisäisen turvallisuuden selonteon ja selonteon kehityspolitiikasta. Viimeisteltävänä on puolustuspoliittinen selonteko. Kokonaisuus on rakennettu siis aikaisemmista turvallisuus- ja puolustuspoliittisista selonteoista poikkeavalla tavalla, mutta olennaista on, että analyysi turvallisuusympäristöstä ja sen muutoksista on kaikille selonteoille yhteinen.

Euroopan turvallisuustilanne on ollut viime vuosina nopean muutoksen kourissa. Ulkoisten muutostekijöiden ohella Euroopan unionin sisäinen koheesio on ollut jatkuvasti koetuksella. Muutos jatkuu; Yhdysvaltain hallinnon vaihtuminen ja lähestyvät vaalit suurissa EU-maissa synnyttävät epävarmuutta. Tämän johdosta valiokunta kirjasi mietintöön, että eduskunnan jatkuvan tiedonsaannin turvaamiseksi pääministerin tulisi antaa eduskunnalle kevätistuntokaudella 2017 tiedonanto ulko- ja turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön muutoksista.

Valiokunta piti hyvänä, että selonteko on aikaisempiin turvallisuus- ja puolustuspoliittisiin selontekoihin verrattuna eduskunnan edellyttämällä tavalla otteeltaan tiiviimpi ja strategisempi painottaen valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisia tavoitteita. Tämä on perusteltua, sillä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisella toiminnalla on selkeä ja kestävä arvopohja, joka muodostaa Suomen ulko-ja turvallisuuspolitiikan yli vaalikausien ulottuvan perustan. Suomen toimintalinja ei ole altis suhdannevaihteluille. Suomi päättää itse turvallisuuspoliittisista ratkaisuistaan.

Ulkoasiainvaliokunta toteaa mietinnössään, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan selkeänä päämääränä on ehkäistä Suomen joutuminen sotilaallisen konfliktin osapuoleksi. Valiokunta yhtyy selonteon valmistelua seuraamaan asetetun parlamentaarisen seurantaryhmän arvioon, jonka mukaan mahdollinen konflikti lähiympäristössämme vaikuttaisi suoraan Suomen turvallisuuteen. Puolustusvoimien uskottava suorituskyky tukee osaltaan Suomen mahdollisuutta pysyä sotilaallisten konfliktien ulkopuolella. Toimintaympäristön nykytilassa Suomen tulee harjoittaa aktiivista vakauspolitiikkaa sotilaallisten uhkien ennaltaehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä ylläpitää turvallisuusympäristöön suhteutettu kansallinen puolustuskyky ja jatkaa sitä tukevaa puolustusyhteistyötä.

Ulkoasiainvaliokunnan arvion mukaan kansainvälisen tilanteen kiristymisestä huolimatta Suomen asema on vakaa. Yksinomaan Suomeen kohdistuvan erillisen hyökkäyksellisen toiminnan todennäköisyys on edelleen hyvin pieni. Kansakunnan eheys ja yhteenkuuluvuus ovat sisäisen turvallisuuden tärkein tekijä ja edellytys sille, että pystymme vastaamaan alkuperältään maan rajojen ulkopuolelta mahdollisesti tuleviin uhkiin.

Mietinnössä tarkastellaan Suomen harjoittamaa turvallisuuspoliittista yhteistyötä EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan, Pohjoismaiden yhteistyön, Nato-kumppanuuden ja kahdenvälisen yhteistyön näkökulmista. Eri puitteissa tehtävä yhteistyö on luonteeltaan täydentävää, ei poissulkevaa. Politiikkaan vaikuttaaksemme Suomen on toimittava yhtenäisen ja toimintakykyisen unionin puolesta. Ruotsin kanssa tehtävällä yhteistyöllä on erityinen asema. Ulkoasiainvaliokunta pitää kannatettavana, että Ruotsin kanssa tavoitellaan mahdollisimman pitkälle menevää puolustusyhteistyötä, sulkematta pois kriisiajan sopimuspohjaista yhteistyötä. Nato-yhteistyön osalta mietinnössä todetaan, että Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä.

Ulkoasiainvaliokunta korostaa selontekojen valmistelun parlamentaarisen seurannan merkitystä ja edellyttää mietinnössään, että parlamentaarinen seuranta järjestetään myös tulevien selontekojen valmistelun yhteydessä tavalla, joka antaa eduskuntapuolueille mahdollisuuden käydä suoraa ja luottamuksellista vuoropuhelua valtioneuvoston kanssa jo valmisteluvaiheessa. Valiokunta katsoo, että ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tarvitaan jatkossakin pitkäjänteisiä, yli hallituskausien ulottuvia linjauksia.

Arvoisa puhemies

Tämän mietinnön valmistamisen ohessa valiokunta luonnollisesti kävi asiantuntijoiden kanssa pitkät keskustelut ja niiden pohjalta nostan esiin muutaman kysymyksenasettelun, jotka eivät sinällään tarvitse kannanottoja, mutta jotka ovat olemassa ulkopolitiikassa.

Ensimmäinen näistä on kansallisen ja kansainvälisen välillä käynnissä oleva aatteelliseksikin luonnehdittava väittely. Asetelma on ollut eri muodoissa taustalla useissa viime aikojen vaaleissa ja se selkeästi jakaa sekä kansalaisia että poliitikkoja ympäri maailmaa. Tähän liittyy ajatus kahdenvälisyydestä, jossa etuja kyettäisiin optimoimaan nykyistä paremmin ja tähän liittyy vieroksunta kansainvälisiä järjestöjä ja yhteisiä sääntöjä kohtaan. Suomen kaltainen maa on luonnostaan sekä kansallinen että kansainvälinen. Tarvitsemme yhteisiä vahvoja pelisääntöjä pärjätäksemme itse.

Toinen tapa yrittää asemoida maatamme liittyy kolmijakoon pienvaltiorealismi – transatlanttisuus – globalismi. Monet keskustelijat haluavat painottaa yhtä näistä luonnehtimaan asemaamme. Tässäkin olen tylsä ja sanon, että Suomen pitää toimia kaikilla näillä kolmella tasolla ja suunnalla. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia.

Kolmas vaikea aihe liittyy demokratian ristiretkeen. Meillä on itsellämme vahvat arvot, jotka jaamme Euroopan unionissa muiden jäsenten kesken. Haluaisimme, että myös muut maat noudattaisivat näitä arvoja. Tosiasia on kuitenkin se, että maailmassa vallitsee tälläkin hetkellä arvojen ristiriitaa ja ainainen ongelma on se, kuinka paljon ja kuinka syvää yhteistyötä olemme valmiita tekemään niiden maiden kanssa, jotka eivät jaa kanssamme samoja arvoja. Joudumme mielestämme tekemään yhteistyötä – mutta meidän myös kannattaa tehdä yhteistyötä – niidenkin kanssa, jotka eivät toimi arvojemme mukaisesti. Olemalla avoimia, pitkäjänteisiä ja kärsivällisiä pystymme edistämään myös arvojemme leviämistä. Demokratian pahiksillekaan ei kannata kääntää selkää.

Ja neljäs huomioni liittyy siihen, että osittain olosuhteista johtuen ulkopolitiikkamme näkyy tällä hetkellä erityisesti Pohjois-Eurooppaa koskevassa keskustelussa. Emme saisi kuitenkaan rajautua vain Itämeren ranta-aallokkoon vaan ulkopolitiikan skaalan on oltava laaja-alainen levottomanakin aikana. Kehityskysymykset, terrorismi, YK-järjestöjen työ, asevalvonta, rauhantyö, kauppapolitiikka EU:n kautta, arktinen alue jne. ovat esimerkkejä aihealueista, joissa työtä on tehtävä koko ajan. Ei tarvitse olla ennustaja, kun laskee väestökehityksen ja ilmastonmuutoksen vaikutukset yhteen ja päättelee, että Afrikka tulee hallitsemaan tämän vuosisadan ulkopoliittista agendaa.