Hallitusneuvotteluissa kaksi vuotta sitten sovittiin, että valtiontalouden säästöjä ei kohdenneta puolustusvoimiin vaan puolustuksen voimavaroja lisättiin viime vaalikauden leikkausten jälkeen. Ja nyt puoliväliriihessä hallitus osoitti maanpuolustukseen sekä ihmisten arjen turvallisuudesta huolehtimiseen lisää rahaa. Se oli oikea ratkaisu kansainvälisesti levottomana aikana.
Eniten tehtävää meillä suomalaisilla on kuitenkin yhteiskuntamme eheyden ja taloutemme itsellisyyden rakentamisessa.
Mitä paremmassa kunnossa taloutemme ja työllisyytemme ovat, sitä paremmat edellytykset on pitää kaikki suomalaiset tasa-arvoisesti mukana ja näin vastata niihin huoliin ja pelkoihinkin, joita yhtäältä maailman epävarmuus ja muuttuminen ja toisaalta kotimaiset ongelmat, ennen muuta työttömyys aiheuttavat.
Hallitusta voi ja saa arvostella, mutta mittasuhteet kannattaa pitää mielessä. Suomi oli hallituksen aloittaessa kuilun reunalla. Kuluneiden kahden vuoden aikana Suomen suunta on kuitenkin pystytty muuttamaan.
Suomalaiset kotitaloudet nostivatkin viimeisimmässä mittauksessa luottamuksensa tulevaisuuteen kaksinkertaiseksi vuoden takaisesta. Kuluttajatutkimus on äänestys siitä, luotetaanko talouden kehitykseen vai ei. Myös työllisyys paranee ja työttömyys alenee. Suomen alkuvuoden vienti on kasvanut jopa 15 prosentin tahdilla ja tuotannon alkuvuoden kolmen prosentin kasvuvauhti ennakoi ennusteitakin parempaa vuotta.
Käänne parempaan on edellyttänyt hallitukselta poikkeuksellisen päättäväistä uudistuspolitiikkaa, mutta yhtä lailla siihen on tarvittu poikkeuksellista yhteistyötä.
Kilpailukykysopimus osoitti, että vakavassa tilanteessa myös työmarkkinoilla pystytään edelleen. Suomen etu on, että tolkkulinja jatkuu myös syksyn neuvottelukierroksella. Ennustettavuutta ja ennen muuta luottamusta talouden elpymiseen on pidettävä yllä. Kun vielä lähivuodet maltetaan jatkaa kilpailukykyä selkeästi parantavilla ratkaisuilla, hyötyvät lopulta kaikki siitä paranevana työllisyytenä ja vahvistuvana kansantaloutena. Viimeajat ovat todistaneet, että Suomi voi saada pitkiä tilauksia, uusia tehtaita ja kasvavia matkailutuloja. Se on parempi strategia kuin syödä huomisen eväät etukäteen jo tänään. Mehän kaikki näimme, mitä tarkoittaa kun tehtaita lopetettiin ja tuotantoa siirrettiin muualle. On paljon parempi, että hankitaan työ tänne Suomeen ja työmarkkinaneuvottelijoilla on valta päättää sen toteutumisesta.
Uskon myös nykyisten oppositiopuolueiden hiljaa mielessään kiittävän sitä, että hallitus on miltei väkisin tehnyt suunnanmuutoksen, johon ne eivät viime vaalikaudella hallituksessa ollessaan pystyneet.
Tulevaa opposition kannattaa miettiä huolella: jatkaako poltetun maan politiikkaa vai tukea hallitusta ja esittää omia ratkaisuehdotuksia? Itse ajattelen, että nyt jos koskaan Suomi tarvitsee ihmisiä laajasti yhdistävää tulevaisuuden näkymää, ja sen rakentamisessa kaikilla päättäjillä on oma tehtävänsä valta-asemista huolimatta. Isänmaata voi palvella myös oppositiosta.
Yhteisen tulevaisuuden näkymän luominen edellyttää, että talouden käänteen aikaansaamista seuraa toimia, joilla myös eriarvoisuus ja eriarvoisuuden tunne vähenevät. Hallitus on ymmärtänyt tämän. Puoliväliriihessä sovittiin mm. opintotuen huoltajakorotuksesta, pieni- ja keskituloisten päivähoitomaksujen alentamisesta sekä ylivelkaantuneiden auttamisesta. Tänä vappuna eletään vielä matalien korkojen aikaa. Nyt viranomaisten ja pankkien on huolehdittava siitä, että nuoret eivät ylivelkaannu asuntolainojensa takia.
Ihmisten on voitava luottaa siihen, että jokaisesta suomalaisesta pidetään tasa-arvoisesti huolta myös tulevaisuudessa. Suomesta ei saa tulla pelkkää hyväntekeväisyysyhteiskuntaa, jossa huolenpito heikompiosaisista on pelkän hyvän tahdon varassa.
Uskon suomalaisten maltillisen enemmistön tukevan tätä näkemystä. Uskon heidän olevan samaa mieltä myös siitä, Suomen tulevaisuuden kestävä menestys rakentuu sisäiselle eheydelle ja terveelle kansalliselle ylpeydelle, joka ei ole muilta pois.